torstai 12. marraskuuta 2015

Edward2: tahdon olla ensimmäinen



tyhjää kohti


miten, miksi tunteet ei muutu tyhjäksi?

miten voi surra sellaista mitä ei ole koskaan saanut?

vereni muuttuu viiniksi, metaforat todeksi.
roikun henkarista, pitäen kiinni
haaveistani.
kuulen äänen, juoksen kohti.
vastaan et tule, seinä vastaanottaa.

en juo

tottakai pitää juoda..



Valehtelisin, jos väittäisin, ettei tässä runokirjassa ole jotain tosi häiritsevää. Että sulin sen kyyniselle, vihaiselle maailmalle ensi silmäyksellä. Aluksi taisin miettiä kirjan palauttamista suoraan takaisin hyllyyn, kun olin lukenut alkutekstin, mutta sitten päädyin lukemaan yhden runon, ja toisen... Lopulta huomasin lukeneeni ne kaikki.

Edward2:n tahdon olla ensimmäinen on kyseisen nimimerkin taakse kätkeytyvän helsinkiläisen runoilijan esikoisteos, joka on ilmestynyt vuonna 2007. Se on omaperäinen, riipaisevan realistinen kokoelma sekalaisia runoja, joiden säkeistä huokuu nuoren miehen vodkanhuuruisen katkeruuden paino - kuin avunhuuto. Edward2:n runoja lukiessa tuntuu kuin olisi itsekin käynyt läpi jonkinlaisen tunnehelvetin. Sillä erotuksella, että ahdinko on jonkun muun, ja itse pääsee vain katselemaan sitä kuin kärpänen katossa. Edward2 onnistuu sanomaan rivien välistä sen, miltä tuntuu kun oikeasti rakastaa, kun on tuomittu olemaan ikuinen kakkonen. Rakkauden kaipuu ja kyynisyys ovat selkeästi runoilijalle käsin kosketeltavissa olevia tunnetiloja. Se kaikki on aitoa, mikä tekee teoksesta itselleni jollain surullisella tavalla mieleenpainuvan - niin kuin sekin, että koko teoksessa ei taida olla yhtäkään isoa alkukirjainta.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän kirjaan! It's worth it!

- legolatar






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti